Tous les articles par Rédaction

Raffield Benjamin Paul, Inside that fortress sat a few peasant men, and it was half-made

Raffield Benjamin Paul, Inside that fortress sat a few peasant men, and it was half-made: a study of ‘Viking’ fortifications in the British Isles, AD793-1066, Thèse de doctorat soutenue en 2010, (Université de Birmingham)

Résumé/abstract :

The study of Viking fortifications is a neglected subject which could reveal much to archaeologists about the Viking way of life. The popular representation of these Scandinavian seafarers is often as drunken, bloodthirsty heathens who rampaged across Britain leaving a trail of destruction in their wake. Excavations at Coppergate, York and Dublin however, show that the Vikings developed craft and industry wherever they settled, bringing Britain back into trade routes lost since the collapse of the Roman Empire. These glimpses of domestic life show a very different picture of the Vikings to that portrayed in popular culture. Fortifications provide a compromise to these views, as they are relatively safe, militarised locations where an army in hostile territory can undertake both military and ‘domestic’ activities. This study investigates the historiography of the Vikings and suspected fortification sites in Britain, aiming to understand the processes behind which archaeological sites have been designated as ‘Viking’ in the past. The thesis will also consider the study of Viking fortifications in an international context and attempt to identify future avenues of research that might be taken in an effort to better understand this archaeologically elusive people.

[Source : http://etheses.bham.ac.uk/1102/1/Raffield10MPhil.pdf]

Shafer John Douglas, Saga-accounts of Norse far-travellers

Shafer John Douglas, Saga-accounts of Norse far-travellers, Thèse de doctorat soutenue en 2010, (Université de Durham)

Résumé/abstract :

The thesis examines the medieval Icelandic sagas’ many accounts of travel taken by Scandinavian characters to lands in the distant north, south, east and west. These Norse far-travellers have various motivations for their journeys, and particular motivations and motifs are associated with each cardinal direction. Travel to the distant west and north, for example, is typified by commercial motivations: real estate and settlement schemes in the west, trade and tribute-collection in the north. Travel to the distant east frequently takes the form of royal exile, and piety is often the central motivation for journeys to the distant south. Other sorts of narrative patterns are also discussed. It is shown, for example, that there is a sort of “moral geography” evident in the literature, whereby journeys towards “holy” regions (east and south) are more spiritually beneficial than journeys in the opposite directions. The study systematically identifies and discusses saga-accounts of far-travel, surveying the various purposes and themes associated with each of the cardinal directions. The first chapter introduces the material and key terms and provides a survey of the relevant scholarship. The following four chapters cover far-travel in each of the four directions, west, south, east and north respectively. The primary-text examples cited throughout support literary observations, and the conclusions drawn are all focused on literary aspects of the texts. Additionally, some historical observations are occasionally made, though these are never the main focus of the arguments. The sixth and final chapter supplements the concluding sections of these four main chapters and draws additional conclusions. The concluding chapter also offers a diagrammatic representation of the relationships between the various motivations for far-travel in the different cardinal directions.

[Source : http://etheses.dur.ac.uk/286/]

Ten Harkel Aleida Tessa, Lincoln in the Viking age : a ‘town’ in context

Ten Harkel Aleida Tessa, Lincoln in the Viking age : a ‘town’ in context, Thèse de doctorat soutenue en 2010, (Université de Sheffield)

Wessman Anna, Death, Destruction and Commemoration

Wessman Anna, Death, Destruction and Commemoration : Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550-1150), Thèse de doctorat soutenue en 2010, (Université de Helsinki)

Résumé/abstract :

The thesis is connected with death, memory and ancestor commemoration during the Merovingian Period, the Viking Age and the beginning of the Crusade Period (AD 550-1150) in Finland. During this time, cremation was the dominant burial rite. It was not until the end of the Viking Age that inhumation became more common but both cremations and inhumations are performed even at the same sites throughout the time.

Three different burial types 1) cremation cemeteries below level ground, 2) inhumation burials and 3) water burials are discussed in five articles. I consider these burial forms from three different viewpoints; collectivity-individuality, visibility-invisibility and cremation-inhumation. The thesis also discusses the topics of memory, memorialisation and monument re-use, which have been neglected subjects in Finnish archaeology until now. Both cremation cemeteries below level ground and inhumation burials have been re-used during their time of usage, and on most occasions are situated in a landscape that is overlaid by other monuments as well.

The main questions of the thesis are: What kinds of ritual behaviour can we detect in the burials during the period (AD 550-1150)? How did people perceive the moraine hills that functioned as burial places? What kind of re-use can be detected in the Iron Age cemeteries? Why have ancient sites and artefacts been re-used?

This thesis shows that it is possible to claim that both artefact and site re-use is a much more widespread phenomenon than has previously been thought in Finnish archaeology. It is also a conscious and deliberate behaviour that can be related to an ancestor cult and commemoration of the dead. The funerary rituals during this time period show great variation and complex, both regionally and nationally. Not only have the dead been buried using elaborate rituals, they have also been mourned and commemorated in intricate ways that proves that death was not an end product, but the start of something new.

Väitöskirja käsittelee hautarituaaleja nuoremmalla rautakaudella (n. 550 1150 jKr.) viiden artikkelin ja laajan yhteenveto artikkelin pohjalta. Sen pääpaino on polttokenttäkalmistojen tutkimuksessa, kalmistotyyppi joka on pääosin vieras Suomen ulkopuolella ja täälläkin usein laiminlyöty, mutta kirjassa käsitellään myös muita hautaustapoja, kuten esimerkiksi veteen hautaamista Pohjanmaalla.

Kuolemaa ja siihen liittyviä rituaaleja on tutkittu tähän asti hyvin vähän Suomen arkeologiassa. Siksi väitöskirjassa suhtaudutaan kriittisesti aiempiin tulkintoihin ja siinä pyritään muuttamaan nykyisin vielä vallalla olevia vanhentuneita käsityksiä kuolemasta ja hautaamisesta. Väitöskirjan pääpaino ei ole perinteisen hautalöytöjen läpikäymisessä vaan kalmistojen laajemmassa ymmärtämisessä ja tulkinnassa mm. Eurooppalaisen maisema- ja muistiteorioiden avulla.

Kirjassa tuodaan esille, että rautakauden ihminen on ollut tarkka hautapaikan valinnassa. Polttokenttäkalmistot sijaitsevat vielä tänään näkyvillä paikoilla maisemassa, usein moreenikumpareilla. Näitä paikkoja ei ole käytetty ainoastaan hautaamiseen vaan siellä on käyty myös uhraamassa, muistelemassa vainajia ja esi-isiä sekä polteltu uhritulia. Samoja kalmistokumpuja on käytetty satoja vuosia tai jopa tuhat vuotta. Vaikuttaa siis siltä, että jatkuvuus ja tietynlainen konservatiivisuus on ollut tärkeätä rautakauden ihmisille eikä hautapaikkaa ole haluttu muuttaa edes silloin kuin hautaustapa on muuttunut polttohautauksesta ruumishautaukseen.

Myös esi-isien haudat on selvästi pidetty tärkeinä. Kiinnostus esi-isien käyttämiin esineisiin näkyy myös hautarituaaleissa. Suomesta on monta esimerkkiä siitä, että hautoihin on laitettu satoja vuosia vanhoja esineitä, jotka ovat aivan selvästi peräisin haudoista. Rautakauden ihminen on selvästi ollut kiinnostunut omasta historiastaan ja siksi myös kajonnut esi-isien hautoihin. Vanhojen esineiden käytössä on lisäksi ollut maagisia piirteitä, niissä uskottiin olevan voimia, jotka siirtyivät esineen omistajalle. Samalla vanhan esineen omiminen itselleen on tuonut jatkuvuutta ja arvovaltaa.

Hautaaminen ja siihen liittyvät rituaalit ovat olleet huomattavasti monimutkaisempia kuin aiempi suomalainen tutkimus on tuonut esille. Väitöskirja tarjoaa uusia tulkintamalleja monelle rautakauden hautatyypille ja purkaa myös vanhoja myyttejä kalmistoista. Levänluhdan vesikalmisto Isossakyrössä on tästä hyvä esimerkki. Aiempi tutkimus on selittänyt tämän ainutlaatuisen paikan salaperäisenä suokalmistona johon olisi haudattu kulkutautiin kuolleita vainajia ja jopa uhripaikkana, mutta aineiston uusi läpikäyminen osoitti, että paikka on todellisuudessa ollut järvi tai lampi rautakaudella eikä vainajatkaan ole haudattu yhtäaikaisesti vaan useamman vuosisadan kuluessa.

[Source : https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19498]